Eläinten hyvinvointi on aihe, joka puhuttaa paljon nykypäivänä. Uutisoinnin ja sosiaalisen median julkaisujen kautta tulee viikoittain julki eläinten kaltoinkohteluita ja epäkohtia eläimille suunnattujen palveluiden suhteen. Lisäksi erilaisissa someryhmissä pyydetään ja etsitään apua, kun omistaja joutuu tilanteeseen, jossa ei saa hankittua ruokaa tai eläinlääkärin apua lemmikilleen.
Sanotaan, että ihmisellä tulee olla oikeus ottaa eläimiä, vaikka hän olisi vähävarainen. Toki käytännössä onkin- mikään laki ei estä ihmistä hankkimasta lemmikkiä, vaikka hän eläisi jo valmiiksi tilanteessa, jossa rahat eivät riitä muihinkaan perustarpeisiin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa se, että ennen ihmisen oikeutta hankkia eläin, on eläimellä oikeus lajityypilliseen elämään ja ravintoon, hyvään hoitoon ja huolenpitoon sekä tarvittaessa sairaudenhoitoon.
Joskus elämäntilanne muuttuukin eläimen hankinnan jälkeen, ja se on tilanne, joka ajaa monen lemmikinomistajan ahdinkoon ja epätoivoon, kun ei pystykään enää tarjoamaan perheenjäsenelleen tarpeellista hoitoa. Elämää ei aina voi ennakoida.
Suomessa ei ole tällä hetkellä olemassa järjestelmää, joka tukisi vähävaraisen omistajan lemmikin hoitoa. Onneksi nykyään on myös tarjolla erilaisten yhdistysten ja muiden yksityisten toimijoiden avulla satunnaista apua hädässä oleville lemmikeille, mutta sen varaan ei voi eikä saa kukaan lemmikinhankintaa suunnitella.
Onkin syytä huomioida eläintä hankkiessa oma elämäntilanne ja resurssit, mitä tehdä kun vastaan tulee ongelmia. Ja jo pelkkä eläimen perushoito vaatii kuukausittain summan x rahaa, eläinlajista riippuen, siksi koen erittäin oleellisena keskustelun eläimen hankintahetkeen liittyvästä harkinnasta- onko minulla varaa huolehtia eläimestä sen tarvitsemalla tavalla, jos joka kuukausi rahat loppuvat ennen seuraavaa tulopäivää? Mistä saan apua yllättävien eläinlääkärikulujen hoitamiseen? Ilmainen eläin on ilmainen vain hankintahetken, sen jälkeen sanalla ilmainen ei enää ole merkitystä.
Kunnalliset eläinlääkäripalvelut ja eläinsuojeluvalvonta ovat tällä hetkellä paljon tapetilla. Erityisesti pienituloisille on ollut iso merkitys edullisemmilla kunnallisilla eläinlääkäripalveluilla, joiden saatavuus on heikentynyt paljon ja päivystysaikana avun saaminen on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tästä tilanteesta kärsivät lemmikkieläinten lisäksi myös tuotantoeläimet. Tuskissaan oleva eläin, oli se sitten nauta, hevonen, koira tai kissa, voi joutua odottamaan apua tuntikausia ja aina apu ei ehdi ajoissa paikalle. Yksityiset palveluntuottajat ovat osaltaan paikkaamassa tätä aukkokohtaa, mutta valitettavasti monella eläimenomistajalla ei ole mahdollisuuksia lähteä toisinaan pitkänkin matkan päähän isompaan kaupunkiin hankkimaan hoitoa eläimelleen. Saati sitten varaakaan, eikä laskulla maksaminen ole kaikille vaihtoehto. Päivystysajan eläinlääkärihoitoon joutuva eläin voi hankkia omistajalleen valtavan ison hoitolaskun. Toki kunnallinen eläinlääkäri on velvoitettu lopettamaan eläimen vaikka omistajalla ei olisi rahaa, mutta se ei lohduta siinä hetkessä, kun eläin kärsii tuskista, eikä eläinlääkäriä saa kiinni.
Koen tärkeänä, että meillä turvattaisiin ympärivuorokautiset kunnalliset eläinlääkäripalvelut, niin että ne olisivat mahdollisimman helposti ja nopeasti saavutettavissa ja eläin saisi nopeasti avun, vuorokauden ajasta tai omistajan tilanteesta huolimatta. Tämä on mielestäni asia, johon rakentuu niin lemmikki- kuin tuotantoeläintenkin, hyvinvoinnin perusta. Kaikki sen päälle tulevat palvelut ovat plussaa, mutta ihmisen hoidon varassa oleville eläimille tulee olla tarjolla nopeasti saatavilla oleva sairauden ja kivun hoito sekä tarvittaessa eutanasia. Se, että eläimelle on saatavilla apua tarvittaessa, on iso merkitys myös omistajalle.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnissa merkittävä rooli on kunnallisen eläinlääkärin saavutettavuudella kiiretilanteessa, koska tuotantoeläimiä ei pysty kuljettamaan esimerkiksi naapurikunnan yksityisen eläinlääkärin vastaanotolle.
Myös eläinsuojeluvalvonnan tilanne eri kunnissa puhuttaa. Eläinsuojeluvalvontaa kunnissa toteuttavat virkaeläinlääkärit, valvontaeläinlääkärit, poliisi, terveystarkastaja ja AVI:n valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat. Valvontaeläinlääkäri on käytännössä kokoaikaisesti eläinsuojeluvalvontaa ja muuta eläintenpitoon liittyvää valvonta- ja tarkastustoimintaa tekevä viranomainen. Ongelmana on, että työ koetaan raskaaksi ja monelta osin myös vaaralliseksi, ja työparin tai viranomaisavun saaminen valvontakäynneille voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Näistä syistä johtuen monella paikkakunnalla on tälläkin hetkellä valvontaeläinlääkärin paikka täyttämättä, koska hakijoita ei tahdo löytyä. Tämä taas aiheuttaa eläinsuojeluvalvonnan heikentymistä ja tilanteiden kriisiytymistä- osa eläinsuojelutilanteista saattaa päätyä kiiretoimenpiteitä tarvitsevaan tilaan, kun ennaltaehkäisevän valvonnan ja neuvonnan määrä on riittämätön.
On eläinten (myös omistajien) etu, että tilanteisiin pystytään puuttumaan ennen kuin eläimen henki tai terveys vaarantuu hoidon laiminlyöntien takia. Valvontaeläinlääkäreille olisi tärkeää saada työpariksi joko toinen valvontaeläinlääkäri tai muu eläinsuojeluvalvontaa lain perusteella tekevä työpari. Pysyvyyden takaamiseksi työolosuhteiden ja palkkauksen pitää olla sillä tasolla, että ne edesauttavat työssäjaksamista. Eläinsuojeluvalvonta ei saa jäädä vapaaehtoisten ja eläinsuojeluyhdistysten harteille, vaan päävastuun tulee olla viranomaisilla.
Koronakriisin myötä on korostunut lemmikkien hankinta seuraksi lisääntyneeseen vapaa-aikaan, ja osa on hankkinut eläimen miettimättä sen pidemmälle. Todennäköisesti koronalemmikkibuumin seuraukset näkyvät eläinsuojelutyötä ja -valvontaa tekevien työssä tulevien kuukausien/vuosien aikana. Erityisesti koirat ja kissat on viety kasvattajien käsistä ja pentutehtailu on noussut myyntihintojen puolesta ihan uudelle tasolle. Maatiaiskissanpennut ovat päässeet arvoasteikolla jo lähelle koiranpentujen hintatasoa, mikä on toisaalta hyvä juttu kissan arvoa ajatellen, mutta toisena äärilaitana on sitten pentutehtailun eettiset puolet. Edelleen Suomi on kymmenientuhansien hylättyjen kissojen maa, mikä näkyy löytöeläinhoitoloiden luvuissa ja laskuna veronmaksajille.
Koirien rekisteröintipakko on tulossa, mutta kissojen kohdalla samaa ei näillä näkymin ole lähivuosina tulossa- ei vaikka kissojen kohdalla rekisteröinti ja jäljitettävyys olisi ehdottoman tärkeää kissakriisin hallintaa ajatellen. Esimerkiksi Sastamalassa ja lähialueilla hylätään vuosittain lähes 400 kissaa ja vain 10-20 % löytyneistä kissoista palaa takaisin omistajilleen, kun taas koirien kohdalla kotiutumisprosentti on yleensä 100. Suurin osa löytyneistä on leikkaamattomia kesykissoja, jotka jostain syystä ovat jääneet luontoon omilleen omistajansa kaipaamatta. Monesti nämä kissat löytyvätkin uuden kissasukupolven kera, kissa kun on tehokas lisääntyjä. Yksi kissa synnyttää helposti vuosittain 12 pentua, ja näistä jo ensimmäiset kevään pennut tekevät oman pentueensa saman vuoden aikana. Jokainen talteenotettu leikkaamaton naaraskissa ehkäisee siis tuhansien tulevien kissojen syntymän luontoon.
Kissojen sirutuspakko toisi siis valtavan ison positiivisen muutoksen kissojen hyvinvointiin ja hylkäämisongelmaan, toivotaan siis että tämä muutos saataisiin lähivuosien aikana.
Kuvat: (c) Mira Ekholm-Martikainen